Näin unta, että istuin tässä, ja näin kuinka koko järvi jäätyi pikkuhiljaa, kunnes se oli niin vahvaa, että se kantoi ihmisen painon. Se uni oli ohi muutamissa minuuteissa, mutta saman tien tahdoin lähteä kotiin, hakea uudet luistimeni ja etsiä hiljaisen järven, joka vielä jäätyy nykyään.

I had a dream about sittin here, and watching the whole lake freezing up little by little, until the ice was so strong it could carry a human. The dream was gone in few minutes but I wanted to go home and find my new ice skates and a quiet lake that still freezes up.

- C

En kaipaa kotiin enää. Kaipaan vain metsiä joissa kasvoin, ja sumuisia keskikesän öitä.

I don't miss my childhood home anymore. I only miss the forest I grew up in, and the misty nights of midsummer.

- n

Ainakin voin sanoa, etten ole koskaan täysin yksin.

At least I can say that I'm never truly alone.

- C

C sanoo usein ettei tunne yhtään aikuista, jolla on oikeita ystäviä. Vastaan aina, ettei meille käy niin, mutta pelkään kuitenkin. Minne ihmiset katoavat? Kaikkien harmaiden päivien väliin, huomaamatta? Kenestä kannattaa pitää kiinni?

C often says that she doesn't know any adult who has actual friends. That will never happen to us, I always respond, but I'm scared of it anyway. Where do the people disappear? Between all the grey days, without us noticing? And who is worth holding on to?

- n

En taida koskaan tottua suuriin kaupunkeihin. Siitä on jo aikaa, kun viimeksi sain juosta pitkin vapaata ajotietä keskellä kesäpäivää.

I guess I will never get used to big cities. It has been a while when I last had a chance to run through an empty road in the middle of a summer day.

- C