En taida koskaan tottua suuriin kaupunkeihin. Siitä on jo aikaa, kun viimeksi sain juosta pitkin vapaata ajotietä keskellä kesäpäivää.

I guess I will never get used to big cities. It has been a while when I last had a chance to run through an empty road in the middle of a summer day.

- C

En voisi koskaan pitää kaloja lemmikkinä, tai hiiriä, tai mitään mikä mahdollisesti kuolee joskus. Itkisin itseni kipeäksi. (Olen sopinut kissani kanssa, ettei se jätä minua koskaan.)

I could never keep fish as pets, or mice, or anything that probably would die someday soon. I would cry myself sick. (I have made a deal with my cat. She will never leave me.)

- n

Alkuyöstä tuuli yli 20 metriä sekunnissa, joten nappasin lämpimän takin naulasta, poljin pyörällä monta kilometriä vastatuuleen ja perille päästyäni kiskoin ystäväni pehmeästä vuoteestaan. Ei kumpikaan meistä voinut sellaisella myrskyllä olla ajattelematta merta, joten seisoimme yhdessä liukkaalla kalliolla, kun itseämme suuremmat aallot löivät jalkoihin. Ja vaikka pelkäsimme, ei oloni ole koskaan ollut niin vapaa.

Oli kylmä, kun varhain aamulla tyyntyi.


In the small hours of the night the speed of wind was over 20m per second, so I grabbed my warm coat and my bicycle and rode headwind for miles. When I got there, I pulled my friend out of his warm bed. Neither of us wouldn't be able to not think about the sea with a storm like that, so we stood together on a slippery cliff watching the waves, bigger than us, crashing on our feet. And although we were scared, I have never felt so free.

It was cold, when the storm calmed down in the early morning.

- C

Myöhemmin äiti kertoi minulle, että viisitoista vuotta sitten olin seisonut aivan samassa kohdassa aivan yhtä haltioituneena. Olin painanut punaisen lapaseni muovia vasten ja suuri karhu oli nuollut sitä. Muut lapset pelkäsivät, minä nauroin onnellisena.

Later Mom told me that fifteen years ago I had stood exactly in the same spot exactly as mesmerized. I had pressed my red mitten against the plexiglass, and the big bear licked the spot. The other children were scared, I just giggled happily.

- n

Kello seitsemän aamulla kävelimme väsyneenä kohti Tukholman keskustaa ja toivoimme saavamme jostakin aamupalaa. Oli luvattu sadetta ja vielä auringon noustuakin taivas oli harmaa. Muutaman kahvin, kaakaon ja leivän jälkeen kaikki kuitenkin kirkastui.

At seven a.m. we walked tiredly towards the center of Stockholm, hoping to get some breakfast. Weather forecast had said it was going to be a rainy day, and even after the sun had risen, the sky was grey. After some cups of coffee, hot chocolate and some sandwiches everything suddenly looked brighter.

- C

Olen huomannut että joskus on parasta jättää ajattelematta. Lauantaina se oli melkein helppoa, kun kävelimme Helsingin hiljaisilla kaduilla ja hän piteli kättäni kuin ei olisi halunnut mitään tästä, oikeasti, kuitenkaan.

I've learned that sometimes it's better not to think. On Saturday it was almost easy. We walked on the quiet streets of Helsinki, and she was holding my hand reluctantly, as if she didn't want anything to do with this, not really.

- n