ajallaan

2008-12-14T20:39:00.004+02:00

Näin unta, että istuin tässä, ja näin kuinka koko järvi jäätyi pikkuhiljaa, kunnes se oli niin vahvaa, että se kantoi ihmisen painon. Se uni oli ohi muutamissa minuuteissa, mutta saman tien tahdoin lähteä kotiin, hakea uudet luistimeni ja etsiä hiljaisen järven, joka vielä jäätyy nykyään.

I had a dream about sittin here, and watching the whole lake freezing up little by little, until the ice was so strong it could carry a human. The dream was gone in few minutes but I wanted to go home and find my new ice skates and a quiet lake that still freezes up.

- C

2008-12-02T11:15:00.002+02:00

En kaipaa kotiin enää. Kaipaan vain metsiä joissa kasvoin, ja sumuisia keskikesän öitä.

I don't miss my childhood home anymore. I only miss the forest I grew up in, and the misty nights of midsummer.

- n

2008-11-18T11:31:00.003+02:00

Ainakin voin sanoa, etten ole koskaan täysin yksin.

At least I can say that I'm never truly alone.

- C

2008-11-08T12:07:00.003+02:00

C sanoo usein ettei tunne yhtään aikuista, jolla on oikeita ystäviä. Vastaan aina, ettei meille käy niin, mutta pelkään kuitenkin. Minne ihmiset katoavat? Kaikkien harmaiden päivien väliin, huomaamatta? Kenestä kannattaa pitää kiinni?

C often says that she doesn't know any adult who has actual friends. That will never happen to us, I always respond, but I'm scared of it anyway. Where do the people disappear? Between all the grey days, without us noticing? And who is worth holding on to?

- n

2008-10-22T13:58:00.004+03:00

En taida koskaan tottua suuriin kaupunkeihin. Siitä on jo aikaa, kun viimeksi sain juosta pitkin vapaata ajotietä keskellä kesäpäivää.

I guess I will never get used to big cities. It has been a while when I last had a chance to run through an empty road in the middle of a summer day.

- C

2008-10-19T12:05:00.007+03:00

En voisi koskaan pitää kaloja lemmikkinä, tai hiiriä, tai mitään mikä mahdollisesti kuolee joskus. Itkisin itseni kipeäksi. (Olen sopinut kissani kanssa, ettei se jätä minua koskaan.)

I could never keep fish as pets, or mice, or anything that probably would die someday soon. I would cry myself sick. (I have made a deal with my cat. She will never leave me.)

- n

2008-10-17T11:00:00.004+03:00

Alkuyöstä tuuli yli 20 metriä sekunnissa, joten nappasin lämpimän takin naulasta, poljin pyörällä monta kilometriä vastatuuleen ja perille päästyäni kiskoin ystäväni pehmeästä vuoteestaan. Ei kumpikaan meistä voinut sellaisella myrskyllä olla ajattelematta merta, joten seisoimme yhdessä liukkaalla kalliolla, kun itseämme suuremmat aallot löivät jalkoihin. Ja vaikka pelkäsimme, ei oloni ole koskaan ollut niin vapaa.

Oli kylmä, kun varhain aamulla tyyntyi.

In the small hours of the night the speed of wind was over 20m per second, so I grabbed my warm coat and my bicycle and rode headwind for miles. When I got there, I pulled my friend out of his warm bed. Neither of us wouldn't be able to not think about the sea with a storm like that, so we stood together on a slippery cliff watching the waves, bigger than us, crashing on our feet. And although we were scared, I have never felt so free.

It was cold, when the storm calmed down in the early morning.

- C

2008-10-13T10:31:00.004+03:00

Myöhemmin äiti kertoi minulle, että viisitoista vuotta sitten olin seisonut aivan samassa kohdassa aivan yhtä haltioituneena. Olin painanut punaisen lapaseni muovia vasten ja suuri karhu oli nuollut sitä. Muut lapset pelkäsivät, minä nauroin onnellisena.

Later Mom told me that fifteen years ago I had stood exactly in the same spot exactly as mesmerized. I had pressed my red mitten against the plexiglass, and the big bear licked the spot. The other children were scared, I just giggled happily.

- n

2008-10-11T20:18:00.003+03:00

Kello seitsemän aamulla kävelimme väsyneenä kohti Tukholman keskustaa ja toivoimme saavamme jostakin aamupalaa. Oli luvattu sadetta ja vielä auringon noustuakin taivas oli harmaa. Muutaman kahvin, kaakaon ja leivän jälkeen kaikki kuitenkin kirkastui.

At seven a.m. we walked tiredly towards the center of Stockholm, hoping to get some breakfast. Weather forecast had said it was going to be a rainy day, and even after the sun had risen, the sky was grey. After some cups of coffee, hot chocolate and some sandwiches everything suddenly looked brighter.

- C

2008-10-09T20:50:00.002+03:00

Olen huomannut että joskus on parasta jättää ajattelematta. Lauantaina se oli melkein helppoa, kun kävelimme Helsingin hiljaisilla kaduilla ja hän piteli kättäni kuin ei olisi halunnut mitään tästä, oikeasti, kuitenkaan.

I've learned that sometimes it's better not to think. On Saturday it was almost easy. We walked on the quiet streets of Helsinki, and she was holding my hand reluctantly, as if she didn't want anything to do with this, not really.

- n

2008-09-30T20:18:00.008+03:00

Halusin eräänä kesäpäivänä lähteä Unkariin, joten perheeni pakkasi vihdoin tavaransa ja astui peloissaan lentokoneeseen. Varhain sunnuntaiaamuna olimme kuitenkin väsyneitä, sairaita ja kyllästyneitä toisiimme. Ehdimme kävellä punaisella matolla päällystetyn kadun päästä päähän, kun jo kipeästi kaipasin takaisin kotiin.

One summer day I wanted to go to Hungary, so my family finally packed their bags and stepped into a plane, scared to fly. However, in the early Sunday morning we were tired, ill and sick of each other. We walked a street paved with red carpet, from the one end to another. When we reached the end, I ached to go back home.

- C

2008-09-29T10:47:00.002+03:00

Joskus perjantai-illoissa on parasta aika ennen kotoa lähtemistä.

Sometimes the best thing about Friday nights is the time before going out.

- n

2008-09-27T21:20:00.004+03:00

Tuijotimme toisiamme jonkin aikaa, mutta sitten päätimme vain jatkaa matkaamme. Huomaamattani olimme näet valinneet saman suunnan.

We stared at each other for a while, then decided to carry on.
Because, even though I hadn't noticed it, we were heading for the same direction.

- C

2008-09-26T10:35:00.004+03:00

Kun muutimme, huoneet olivat hiljaisia, kylmiä ja tyhjiä. Tuntui kuin jotakin uutta ja puhdasta olisi alkanut, vaikka totta puhuen jouduimme monta päivää hankaamaan likaa vanhoista seinistä.

When we moved in here, the rooms were quiet, cold and empty. I felt like something new and clean had begun, even though we spent several days scrubbing the dirt off from the old walls.

-n

2008-09-25T18:30:00.005+03:00

Oli ollut hiljaista siitä lähtien, kun istuin yksin järvenrantaan ja sytytin savukkeen. Mistään ympäriltäni ei kuulunut mitään muuta, eikä missään näkynyt ketään, kunnes yllättäen joku lipui hiljaisen järven poikki. Niin kuin olisi hiihtänyt järven jäällä ilman talvea ja kantavaa jäätä. Katsoin häntä, enkä uskonut, että mikään muu maailmassa voisi olla rauhoittavampaa, upeampaa ja lohduttavampaa kokea.

It was completely quiet when I sat down by the lake and lit my cigarette. I didn't hear anything or didn't see anybody. Then suddenly someone slided across the quiet lake, as if he was skiing on the ice of the lake without winter or its ice to carry him. I watched him and felt like there could be anything more peaceful, incredible or soothing I could have experienced.

- C

2008-09-24T15:34:00.008+03:00

Niiksi päiviksi aika pysähtyi.

Time stopped for those few days.

-n

2008-09-23T09:47:00.002+03:00

Löysin kauniin kadun, kun muutin uuteen kaupunkiin. Sen kadun varrella oli talo, ja talon portailla istui keltaiseen mekkoon pukeutunut tyttö, joka lakkasi kynsiään ja hymyili. Sama tyttö istui portailla seuraavana päivänä ja useasti sen jälkeenkin. Loppukesästä en enää nähnyt häntä, ja ylimmäisen huoneen ikkunasta oli kadonnut verhot.

I found a beautiful street when I moved into a new town. In the street there was this house, and I saw a girl in a yellow dress sitting on the steps of the house. She was painting her fingernails and smiled at me. I often saw the girl sitting on the steps after that. In late summer I didn't see her anymore. The curtains had disappeared from the upper window.

- C

2008-09-22T20:31:00.000+03:00

Viime kesänä tein töitä enemmän kuin olisin jaksanut. Sulkemisajan jälkeen kävelin kotiin yksin, väsyneenä. Naapuritalojen valot näyttivät pehmeämmiltä ja kutsuvammilta kuin kotini pimeät ikkunat.

Last summer I worked more than I should have. After closing time I used to walk home alone, exhausted. The lights from the neighboring houses looked softer and more inviting than the dark windows of my home.

- n