Alkuyöstä tuuli yli 20 metriä sekunnissa, joten nappasin lämpimän takin naulasta, poljin pyörällä monta kilometriä vastatuuleen ja perille päästyäni kiskoin ystäväni pehmeästä vuoteestaan. Ei kumpikaan meistä voinut sellaisella myrskyllä olla ajattelematta merta, joten seisoimme yhdessä liukkaalla kalliolla, kun itseämme suuremmat aallot löivät jalkoihin. Ja vaikka pelkäsimme, ei oloni ole koskaan ollut niin vapaa.

Oli kylmä, kun varhain aamulla tyyntyi.


In the small hours of the night the speed of wind was over 20m per second, so I grabbed my warm coat and my bicycle and rode headwind for miles. When I got there, I pulled my friend out of his warm bed. Neither of us wouldn't be able to not think about the sea with a storm like that, so we stood together on a slippery cliff watching the waves, bigger than us, crashing on our feet. And although we were scared, I have never felt so free.

It was cold, when the storm calmed down in the early morning.

- C