Oli ollut hiljaista siitä lähtien, kun istuin yksin järvenrantaan ja sytytin savukkeen. Mistään ympäriltäni ei kuulunut mitään muuta, eikä missään näkynyt ketään, kunnes yllättäen joku lipui hiljaisen järven poikki. Niin kuin olisi hiihtänyt järven jäällä ilman talvea ja kantavaa jäätä. Katsoin häntä, enkä uskonut, että mikään muu maailmassa voisi olla rauhoittavampaa, upeampaa ja lohduttavampaa kokea.

It was completely quiet when I sat down by the lake and lit my cigarette. I didn't hear anything or didn't see anybody. Then suddenly someone slided across the quiet lake, as if he was skiing on the ice of the lake without winter or its ice to carry him. I watched him and felt like there could be anything more peaceful, incredible or soothing I could have experienced.

- C